Päivän väri

Tänään meitä ilahduttivat mahtava aurinkoinen syyspäivä puistossa grillaillen. Harmi että kamerasta loppui akku kesken retken. Posti toi vauvalle Paapii-helistimen, aivan ihana! Olen ihan hullaantunut noihin tavaroihin. Hauska sattuma, kun olen tuota blogia seurannut jo pitempään ja ihastellut tavaroita, ja nyt pari viikkoa sitten kävi ilmi että tekijä onkin vanha koulukaverini yläasteajoilta. Ja meiltä löytyy jo yksi hänen taidonnäyte, kärpässienimyssy jonka siskoni tilasi meidän keskimmäiselle tytölle lahjaksi viime jouluna.

Eilen en ehtinyt kirpparille, mutta ystäväni teki sen puolestani ja osti meille mustavalkoiset ihanuudet. Erityisen iloinen olen Plastisockin mustavalkoisesta mekosta, voiko olla enempää meidän näköinen lastenvaate??

Päivän väri on nykyään aina mustavalkoinen. Kaikesta valitaan aina mustavalkoinen, muut ovat kakkosvaihtoehtoja. Vähän voi höystää pinkillä, petroolilla ja harmaalla.

Kerhopäivä

Kerhopäivä, yksi viikon kohokohdista. Ihana aamu! Pakkasta muutama aste ja auringonpaiste. Karvasaappaat tuntuivat kotimatkalla vähän liioitelluilta, mutta lämmittivät aamulla mukavasti palelevia varpaita.

Omenasatoa

Ollaan käyty pariin otteeseen keräämässä omenoita faffan pihasta. Aikamoinen saalis saatiinkiin! Ensimmäisellä kerralla kerättiin kolme muovikassillista ja yksi kori, toisella kerralla neljä muovikassillista. Ja edelleen on puissa omenoita vaikka kuinka! Kuluneen viikon illat ovatkin menneet omenasosetta keitellessä. Toivon todella hartaasti ettei tässä meidän allergiaperheessä kukaan tule yllättäen allergiseksi omenasoseelle, silloin ollaan kyllä pulassa! Sosetta on nyt pakastimessa varmaan 20 litraa ja taas mies kuorii uutta kattilallista. Ystävillekin riitti omenoita vietäväksi.





Illalla ahkeroitiin tyttöjen kanssa vielä ja leivottiin ensi viikolle leivät. Kolme maailman helpointa vuokaleipää ja muutama pelti ruismallassämpylöitä. Pakko tehdä etukäteen kun en varmaan ensi viikolla jaksa mitään ylimääräisiä. Vauva valvottaa ihottumien ja mahavaivojensa vuoksi todella paljon, viime yönä nukuin korkeintaan kaksi tuntia, sekin monessa pätkässä. Viisainta olisi varmaan mennä nyt nukkumaan, mutta ensin kuitenkin pikainen blogikierros :D





Ja tässä vielä ohje siihen maailman helpoimpaan vuokaleipään:

1 pss kuivahiivaa
0,5 l vettä
1 rkl siirappia
2 tl suolaa
1 dl hiutaleita (kaura, ruis, vehnälese, vehnärouhe, melkein mikä vaan käy)
1 dl ruisjauhoja.

Nämä sekoitetaan ja annetaan olla liinalla peitetyssä kulhossa puoli tuntia.

Lisätään joukkoon 8-9 dl vehnäjauhoja, ja annetaan jälleen seistä kulhossa puoli tuntia.

Kaada taikina vuokaan, kohota puoli tuntia, pistele haarukalla. Paista uunissa 225 asteessa puoli tuntia.

Teen yleensä taikinan tuplana ja jaan sen kolmeen leipävuokaan. Tulee aika reilun kokoisia leipiä.

Sadepäivä

Aamulla olin aivan varma että päivästä tulee katastrofaalinen. Yö oli hirveä, herätyksiä x miljoona. Aamulla oli tarkoitus mennä kyläilemään, mutta jouduin perumaan sen kun lapset olivat niin räkäisiä ja yskivät. Vettä tuli taivaan täydeltä niin oltiin sisällä jumissa. Mutta ihan kiva päivä tuli, onneksi lapsilla riitti mielikuvitusta keksiä kaikenlaista puuhaa. Leivottiin, kaikki pääsivät kylpyyn, askarreltiin, siivottiin ja tietty leikittiin prinsessoja. Harmi ettei päiväunet maistu noille isommille lapsille. Mamma olisi mielellään kellahtanut pikkumiehen viereen päiväunille, mutta ei auta kun ei muita väsytä. Toivotaan ensi yöstä hiukan parempaa (tai sanotaanko että viime yön tapahtumista suunta on vain ylöspäin).

























Niin ja ne eiliset kirppislöydöt. Tikkitakit molemmille tytöille, 3 euroa kpl. Marimekkoa jokaiselle: vanhimmalle paita, keskimmäiselle yöhousut ja pienimmälle paita.

Tunnustus

Sain tämän haasteen Pauliinalta, kiitos! Haasteeseen sisältyy kertoa kolme rakkainta asiaa sekä esitellä rakas kuva.

Minulle rakkaimmat asiat ovat samat kuin monella muulla: perhe, ystävät ja koti. Mulla on ihana perhe, suloiset lapset ja niin mahtava mies. Ehdottomasti lasken perheeseeni myös lapsuudenperheeni eli vanhempani ja siskot perheineen. Muutama luottoystävä pitää pinnalla välillä raskaassa arjessa. Onneksi on ystäviä joille voi soittaa päivän myötä, ei aina tarvitse vaivata miestä kesken työpäivän. Koti on enemmän kuin seinät ympärillä ja tavarat kodin sisällä. Tärkeintä on tunnelma, että kaikki perheenjäsenet kokevat kodin turvallisena ja rakkaana paikkana.

Yksi rakkaimmista kuvista on viime juhannukselta, otettu pian vauvan syntymän jälkeen. Ihan ei ehtinyt kameramies paikalle ikuistamaan kun vauva piti käsiään pitkään ristissä maatessaan rintani päällä. Synnytyskuvat ovat aina niin liikuttavia, olen niin kiitollinen niistä kolmesta upeasta, keskenään erilaisista, synnytyskokemuksista jotka olen saanut kokea.

Torstai

En nyt keksinyt mitään parempaakaan otsikkoa ja "Torstai toivoa täynnä" kuulosti vähän kuluneelta. Hauska torstai, vauhtia täynnä! Aamu alkoi lastenhoitokeikalla kun ystäväni meni kampaajalle. Hän vei meidän molempien vanhimmat tytöt kerhoon, ja minä jäin neljän pienimmän kanssa. Olihan siinä hulinaa, lapset iältään 3 kk, 8 kk, 1v11kk ja 2,5 v. Eipä tullut aika pitkäksi :D Ilman kantoliinaa en olisi tuosta keikasta selvinnyt, pienin oli siellä turvassa isompien välillä vauhdikkaaksi yltyneeltä menolta. Vaikka uskaltautui se pienimmäinenkin hetkeksi lattialle isompien touhuille naureskelemaan. Pääasia että ystäväni pääsi kampaajalle. Ja kotiutui sieltä upean tukan ja hiuspuuterin (?!) kera. Olemme todellisia amatöörejä näissä kosmetiikka-asioissa ja pahasti kotiäitilookiin jämähtäneitä. Tämäkin mamma pääsi tänään ensimmäistä kertaa elämässään tutustumaan kyseiseeen aineeseen :D



Mies teki tänään pitemmän työpäivän, eli jotain puuhaa oli keksittävä vielä. Suuntasimme lasten kanssa kirpparikierrokselle ja taas kotiuduttiin hyvien löytöjen kera. Kuvasin ne äsken, mutta täytyy ottaa uudet kuvat huomenna päivänvalolla. Ja Po.pissa pyörähdettiin ostamassa vanhimmalle talvipipo ja pienimmälle autopaita. On kuulemma luvattu kylmin talvi aikoihin, nyt on niin paksu villapipo että pitäisi selvitä!

4-vuotias

Eilen vietimme hyvin prinsessahenkisiä 4-vuotissynttäreitä. Kyllä aika kuluu nopeasti! Ihan vasta kainalossani tuhisi ruttuista thaimummoa muistuttava käärö, ja nyt hän on jo 4-vuotias reipas kerholainen.







Synttäreitä odotettiin kovasti, pari edeltävää yötä meni heräillessä kun jännitys oli niin kova. Aamulla synttärisankari pääsi leikkipuistoon hoitoon, oli tärkeää päästä sinne koska synttärisankari saa pitää kruunua päässä kun menevät mökkiin sisälle syömään eväitä. Illalla meillä oli ystäviä juhlimassa. Lahjatoiveet päivänsankari esitti jo useita viikkoja ennen juhlapäivää: Barbie-nukke ja Marimekon paita. Molemmat löytyivät paketeista :D

Ikeasta

Eilen kävin R-kioskilta hakemassa uuden Ikea-kuvaston. Pikaisen selailun perusteella ainakin nämä voisivat päätyä ostoslistalle:

Täydelliset kengät

Ei ole El Naturalistoja parempia kenkiä! Jalkani ovat tosi hankalat, tulee helposti hiertymiä ja kaikki kengät puristavat jostakin. Nettiystävieni esimerkkiä seuraten hankin muutama vuosi sitten ensimmäiset El Naturalistat. Sen jälkeen en ole parempiin kenkiin törmännyt. Kolmas pari sammakkokenkiä pääsi kenkähyllylleni lauantaina. Sovittelin näitä ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten, ja lauantaina oli pakko mennä Haloselle uudestaan kokeilemaan. En päässyt kaupasta ulos ilman kenkiä. En todellakaan ole mikään korollisten kenkien ystävä, korot ovat niin epäkäytännölliset kun yleensä liikun lasten kanssa. Yksi kantoliinassa, yksi kärryissä ja yksi kävelee itse ja hänen perässään pysyäkseen on välillä otettava juoksuaskeleita. Mutta nämä eivät edes tunnu korkokengiltä, ihan kuin ne olisi tehty jalkaani mittojen mukaan!

Löytöjä

Parhaita paloja kuluneen viikon kirppislöydöistä. Kaikkea en ole ehtinyt kuvaamaan, niin paljon löytöjä osui tälle viikolle. Ja mikä parasta, yhdestäkään tavarasta en ole maksanut euroa tai kahta enempää. Paitsi tuosta Marimekon tunikasta. Ei sekään mikään kallis ollut, mutta hiukan enemmän kuin pari euroa. Mutta niin mun näköinen! Kaapistani löytyy jo sama tunika pinkki-oranssina vähän erilaisella kaula-aukolla.

Ajoissa

Takana hauska päivä. Ihana ystävä oli kyläilemässä melkein koko päivän ja etsittiin vähän jouluinspiraatiota. Olen jo monta päivää miettinyt joulukirjojen esille kaivamista ja lahjalistojen tekemistä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Tänään kuitenkin kaivettiin kirjat esille ja mietittiin vähän jouluvalmisteluja. Muutaman lahjan keksin jo, ne aion hankkia jo tällä viikolla. Helmitilauksen teen jo tänä iltana, aika moneen pakettiin päätyy tänä jouluna koruja. Glögiä on pakko ostaa seuraavalla kauppareissulla. Eiköhän se joulufiilis löydy kun iltaisin istuu keittiönpöydän ääressä koruja tekemässä höyryävä glögimuki nenän alla.





Kirpparillekin ehdin miehen tultua töistä, ihan mahtava löydöt taas! Satuin juuri oikeaan aikaan paikalle kun ihan meidän näköisiä lastenvaatteita tuotiin myyntiin. Ahneena hamstrasin heti parhaat päältä. Kuvia huomenna!

Viikonloppu

No niin, vihdoinkin voimme mieheni kanssa nauttia aamukahvit samanlaisista mukeista. Päätin ryhtyä keräämään mustavalkoista Paratiisia, ja aloitin ostamalla miehelle syntymäpäivälahjaksi mukin. Nyt sain sarjaan täydennystä kun mies osti mulle oman. Varmaan kyllästynyt kun lainailen jatkuvasti hänen kuppiaan. Väittää tosin ettei hänelle ole väliä mistä kupista kahvinsa juo...





Miehen ja lasten antamasta paketista paljastui myös aikaisemmassa postauksessa ollut Marimeko harmaa olkalaukku, aivan ihana!

Illalla synttärikahviteltiin, vanhempani, sisko poikaystävänsä kanssa ja toinen sisko lastensa kanssa olivat meillä. Tarjoilut tekivät kauppansa ja tupakin saatiin siivottua pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Vauva on nimittäin ollut kovin mahavaivainen tällä viikolla eikä ole juuri päiväunia nukkunut. Keskimmäinen on ryhtynyt myös päiväunilakkoilijaksi, karjuu vain kovaa "ei nuku, ei"". Ja ei tosiaan sitten nuku. Väsymys kuitenkin vei voiton, ja raukka nukahti kesken juhlavalmistelujen vessan oven eteen.







Äiti toi tosi kauniin kukkakimpun. Valkoista gerberaa ja valkoisia lumimarjoja, muistuttaa vähän kimppuja joita meillä oli pöydissä hääjuhlassamme: samoja kukkia ja marjoja mutta viininpunaisina. Rakastan kukkia, mutta haluan kimppujen olevan tietynlaisia. Ehdoton nou nou on valkoinen harsokukka. Sitä en kestä ollenkaan, toinen epäsuosikki on kirjavat kimput. Mieluiten vain yhtä väriä plus vihreää, kaksikin väriä vielä menee mutta sitä enemmän värejä on jo liikaa.





Vieraiden lähdettyä saatiin väsyneet lapset ajoissa nukkumaan ja ehdin vielä koruhommiin. Valkoisia lasihelmiä ja metallilinkkejä. Noita linkkejä olen pihdannut vaikka kuinka kauan että keksisin kivan mallin johon ne käytän. Vihdoin sain idean laittaa ne yhteen noiden valkoisten kanssa, tykkään tosi paljon!

Block

Yksi rakkaimmista esineistäni on mieheni minulle joululahjaksi ostama Harri Koskisen Block-valaisin. Olin haaveillut Blockista pitkään, ja ajattelin toivoa sitä 30-vuotislahjaksi. Mutta mies pääsikin yllättämään ja hankki sen minulle joululahjaksi. Tuohon valaisimeen ei kyllästy, niin kaunis se on!








Nyt mulla ei vain ole mitään toivetta 30-vuotislahjaksi. Tai onhan niitä, mutta hinta pompsahtaa heti korkeammaksi kuin Blockissa.



Haaveita ovat ainakin Yki Nummen Modern Art



Eero Aarnion musta Svan





Sekä tämä ihana Artekin klassikko



Äärimmäisen käytännöllinen ystäväni aikoo toivoa 30-vuotislahjaksi mankelia, mutta minä olen meistä se enemmän taivaanrannanmaalari ja materialisiti, ja pysyttelen näissä valaisimissa. Onneksi on vielä vuosi ja kaksi päivää miettiä toiveita...