Vaunulelu

Mulla on vähän ennakkoluuloja sellaisia riemunkirjavia ja soivia leluhärpäkkeitä kohtaan. Siis sellaiset kamalat neonväriset, ritisevät, ratisevat ja soivat systeemit jotka ripustetaan vaunuihin, autokaukaloon tai vastaavaan roikkumaan ja joiden on tarkoitus viihdyttää vauvaa. Tästä syystä emme omista minkäänlaista vauvojen leikkimattoa tai lelukaarta, ainoa mieleinen (=puinen, hillitty väreiltään) löytyi Ikeasta siinä vaiheessa kun tämä kolmonen oli jo oppinut sen verran kääntyilemään ettei varmaan olisi jaksanut kaaren alla makoilla. Nyt olen kuitenkin muutaman viikon ajan suunnitellut jonkinlaisen lelun ostoa jos vauva viihtyisi edes hitusen paremmin autossa tai vaunuissa. Eilen kävin kirppiksellä järjestämässä ystäväni pöytää, ajatuksena oli poistua kirpparilta tyhjin käsin enkä sen vuoksi ottanut edes lompakkoa mukaan. Eiköhän naapuripöydän rekissä heilunut aivan ihana Aarikan puinen vaunulelu. Menin ihan paniikkiin kun ajattelin etten voi hankkia sitä kun rahaa ei ole mukana, kaivelin taskuja ja siellä oli euro ja viisikymmentä senttiä. Kurkkasin hintalappua ja lelu maksoi vain euron! Mahtava löytö! Ja kerrankin osui äidillä ja pojalla maku yhteen, poika rakastaa tuota lelua kun palloista on niin hyvä tarttua kiinni. Aarikka rules! Kohta kaivelenkin esiin Aarikan puisen tonttukokoelman, yhden uuden jäsenen ostin jo kokoelmaani. Joka joulu kokoelma kasvaa muutamalla uudella tontulla. Muita tonttuaiheisia joulukoristeita meiltä ei taidakaan löytyä.